Kymmenen vuotta kuninkaallisessa seurassa!

Opiskelijat aloittavat opintojaan ja en voi mielessäni olla palaamatta 10 vuoden taa... Olin itse menossa toista vuotta ammattikorkeaan ja illalla myöhään ajelimme maalta takaisin kaupunkiin. Kyydissä oli jotain kultaakin kalliimpaa. Meidän oma pieni raitapukuinen Elli <3

Elli on kokenut kanssamme kaiken mahdollisen. Nykyinen koti on sen neljäs yhteinen meidän kanssamme. Opiskeluaikoina kuljettiin niin bussilla, junalla kuin autolla. Se on tottunut olemaan ulkona ja tutustumaan uusiin paikkoihin olemalla silti siisti sisäkissa kaupungissa. 

Meillä on hauskoja muistoja 10 vuoden ajalta, ehkäpä joskus skannaankin kuvia pikku Ellistä ja postaan ne tänne. Pentuna Ellin raidat näkyivät aivan eri tavoin kuin nykyään. Jo pienestä pitäen se on ollut itsenäinen ja oman arvonsa tunteva. Edes palvelija ei niin vain saanut silittää tai ottaa syliin. Kaikessa rauhassa huomaamatta se sitte itse tuli viereen kun halusi... 

Nykyään Elli osaa ottaa rennommin. Sillä on tärkeitä tehtäviä omassa kodissa ja tärkeä isosiskon rooli. Konstan myötä Ellikin on alkanu kilpailemaan huomiosta ja tulee nykyään lähelle helpommin. 

Uudessa kodissa Elli on selkeästi onnellisempi kuin koskaan ennen! Vaikka ikää on se 10 vuotta ja vaivoja on tullut sen myötä vastaan, on silti maalla asuminen ja ulkoilu se mitä Elli selkeästi rakastaa. 

Ja kyllä. Alun emminnän jälkeen Elli päätti tosiaan itse, että saa ulkoilla täällä vapaana ja koska se on sujunut ongelmitta, olemme Ellin tahtoon myöntyneet. Haluamme antaa sille parhaan mahdollisen paikan eläkkeen viettoon.

Näillä sanoilla ja kuvilla haluamme onnitella alkukesällä 10 vuotta täyttänyttä Elliä sekä kiittää näistä mahtavista vuosista. En tiedä missä olisin, jos Elli ei olisi ollut menossa mukana näinä vuosina. Toivomme tätä vielä lisää!

Kuvasin Elliä tänään ulkona, koska oma pihapiiri on sen suosikkipaikka. Kuvat kertokoon lisää!

Perus Ellimäinen ilme. Ihmekään jos kutsumme sitä joskus Grumpyksi.

Muutama kukkanen oli vielä noussut loppukesää piristämään.

"Mikäs tämä on..."

Nyt sankari tuhisee sohvalla vieressäni, taisipa kuorsatakin hetki sitten...

Back to reality!

Nytkö se neljä viikkoa jo meni?

Meitä väsyttää ja työviikosta on mennyt vasta alle puolet...

Mutta vakavoidutaans sitten vielä vähän ja siirrytään itse asiaan. Konsta on selkeästi kaivannut rutiineja jo hetken elämäänsä. Loma on kiva, mutta joku raja sentään sillä kotona hengailulla ja jatkuvalla paapomisella. Alkaa isoa miestä ällöttää, ettei ruokakaan maistu (Konsta on ollut nirso iltaruokana tarjottavien uusien märkäaterioiden suhteen).

Elli oli ensimmäisen työpäivän jälkeen hyvin hyvin järkyttynyt. Aamulla nousivat kukon laulun aikaan ja antoivat kyllä ruokaa, mutta kukaan ei muistanut päästää aamulenkille! Kuinka nyt voi tietää onko reviiri kunnossa?

Kun töiden jälkeen Elli pääsi ulos ilmeisesti liian pitkän tauon jälkeen, se päästeli tuhatta ja sataa spurtteja pitkin pihaa. Niin koomisen näköistä, että palvelija meinasi laskea alleen sitä menoa seuratessa. 

Konsta tosiaan innostui rutiineista niin, että maanantaina alettiin taas naksutintreenaamaankin. Aiheesta innostuneena otettiin uusi temppu harjoittelun alle. Käskynä "nouse" ja Konstan tulee nousta ylöspäin nostaen etutassuja maasta. Tänään se sujui jo niin hienosti, että pyllykin nousi ilmaan!

Mitäs muuta me jo ennestään osataan... Molemmat kissat tuntee käskyn "istu" ja Konsta sen lisäksi "tassu", "koske" ja "katse". Tassussa Konsta koskee tassullaan kosketuskeppiä, koske komennuksella koskettaa kuonollaan ja katseella otetaan katsekontakti.

Reipas poika palkittiin tänään vielä valjastelulenkillä. Konsta käveli reippaasti tietä pitkin peltojen läpi ja vaanisteli Ellin kanssa puskissa räpisteleviä lintuja. Oli kivaa. Lopuksi vielä napattiin mukaan muutama omena omasta pihasta. Tuollaisia meillä siellä kasvaa...

Joidenkin omppujen poskia jo kivasti punottaa.

Pihaan on ilmestynyt muutakin uutta. Kesän sammakkotraumasta yli päästäksemme pihassa tervetulleeksi meitä ja muita toivottaa komea sammakko! Tuota jo melkein voisi kuvitella pusuttavansa, taidan silti pusutella vain kissoja.

Hämärtyviä iltoja piristää kiinalaishenkiset valot. Kissoista näiden asennus oli huippujännää. Ellinkin piti kiivetä aidalle asti ihmettelemään... Missä se kamera aina on kun tarjolla olisi hauskoja kuvia?

Shoppailemassa kissamainen pilke silmäkulmassa ;)

Tässähän on nyt ihan huomaamatta ja vahingossa päässyt käymään niin, että vaatekaappiin on kesän aikana eksynyt kaikenmoista tietyllä printillä varustettua matskua...

hups.

Tultiin eilen Uumajasta. Ostin siellä erään putiikin tyhjäksi ja mm. nämä kaksi uutta paitaa seilasi lahden yli uuteen kotiinsa. Kappas, kissoja. Jopa paidan punertava väri ei hillinnyt ostajaa.

Kunnon oksennusprintti, mutta ei se mitään kun ovat kissoja. Kyllä siinä työkaverit saa päänsärkyjä ja pahoinvointikohtauksia, kun porhallan toimistolle loman loputtua uudessa kauluspaidassani!

Ja minä se vaan nauran yhtä mehevästi kuin tuo kissa paidassani! Kunnes totuus iskee ja huomaan, että loma on tosiaan loppu, siksi myös "why so serious" naama.

Alkulomasta käytiin veljen tytön synttäreiden kunniaksi ostoksilla ja tarttuihin sieltä itsellenikin jotain... Kissakassi on ollut kovassa käytössä. Juuri tuli testattua, että se kestää kantaa hyvin myös A-Marketin ostoksia.

Minä ja tyttömäisyys eivät kulje käsi kädessä, mutta annas olla, kun on kyseessä kissakuosi. Johan kelpaa uudessa mekossa tepastella. Oman tyylin nimissä kuitenkin ehkä yhdistän tähän maihari tai conversetyyppisen kenkäratkaisun.

Jotta semmosta asiaa tällä kertaa. Asukokonaisuudet tietysti kruuna kotoa mukana tuodut kissan karvat.

Pahoittelut järjettömän huonosti otetuista asukuvista, tietyistä syistä en ole muotibloggaaja.