Merry X-Mas!

Mummolassa, kuusi pystyssä ja kissoilla meno ei ota laantuakseen - ehkä sitten kun joulurauha julistetaan...

Rentouttavaa Joulun aikaa kaiken karvaisille!

Haittaakse?

Onneksi meidän nakkina on vaan bataattilaatikko kun senkin kanssa kävi jo niin, että Kreeta tarkisti laadun kaikissa eri vaiheissa... Lopputuloksesta piti ihan laittaa kuva "mummolan" väelle tyyliin Kreeta kyselee et "haittaakse"?

Herkullista joulun odotusta muillekin!

Joulukuussa tehdään joulua!

Tallinnan reissun jälkeen meille on pikku hiljaa hiipinyt joulua...

Tässäpä joulun suurin haaste. Oma kuusi. Ei nyt ihan oikea sellainen, mutta tälläinen harjoitusversio.

Kreeta myöntää:"On tullut vähän maisteltua. Ja heiluteltua koristeita alas oksilta."

"Ja okei, on tullut tiputettua tuo uusi kynttelikkö niin että neljä valoa jouduttiin vaihtaa."

Mutta kuusi on pysynyt pystyssä, talo ei ole palanut eikä mitään enempää ole juurikaan hajonnut. Joulun aikana saadaan sitten taas harjoitella ihan oikealla versiolla!

Oikein mainiosti siis mennyt joulun harjoittelu. Joulukorttejakin on saatu! Kuinkas muilla?

Ikäväni Tallinnaan...

Oltiin viime viikonloppuna melkein ihan kaksin Tallinnassa!

Melkein ihan, sillä olihan meitä kaksi bussillista muitakin työpaikaltani mukana... ilman kisuja kuitenkin! Kylmähän niille olisi kaupungilla tullut.

Jouluinen Tallinna on kaunis. Olimme reissussa yhden yön, joten ennätettiin ihastella vanhaa kaupunkia sekä shoppaillakin.

Antin sukulaiset ho-hoi! Vieläkö muistatte?

Ei, emme ruokailleet "Olemattomassa Röttelössä" vaan Kohvik Moonissa. Olimme tutustuneet ravintolatarjontaan jo etukäteen ja Moon valittiin listan ja fiiliksen perusteella. Ravintolasta sai jo etukäteen kuten paikan päälläkin aidon, perinteisen, silti ajan hermoilla olevan kuvan.

Ruokailuvälineet olivat ihanasti esillä!

Huomatkaa muuten myös hienot valokuvateokset, joita oli muuallakin ravintolassa. Valkoisen suden kanssa ollut nainen oli noista suosikkini, hänellä oli haltijan korvat!

Lähikuvassa Antin herkullisen rapean pehmoiset blinit

Ja koska samalla vietettiin allekirjoittaneen synttäreitä, on tarjolla omahyväisesti jopa useampi kuva märän lumen pieksemästä palvelijasta. Halusin ehdottomasti alkuruoaksi tartarpihviä, joka Moonissa oli hirvestä. Marinoidut sienet toivat ihasti annokseen hapokkuutta. Pippuria ja suolaa olisin omaan makuuni kaivannut hieman lisää, ja ehkä sen munan keltuaisen, mutta annos toimi ja tartar on tervetullut lautasellani uudestaankin!

Perhana soikoon. Olin luvannut arvostella tartarin Hans Välimäeltä oppimieni termien mukaisesti, mutta ruoan ollessa niin hyvää, unohdin.

Pääruokana söin pupujussia. Älkää nyt itkekö siellä. En itkenyt minäkään, kun huomasin, että annos oli lähes tunnistamattomassa muodossa. Ja olihan pupu saanut porkkanansakin lautaselle mukaan. Annos oli upean maukas ja tekstuuria ja purupintaa oli täydellisesti. 

Antin ankka. KvaakKvaak.

Tästähän on tulossa selkeästi ei pelkästään kissablogi, vaan eläinblogi.

Synttärisankarille jälkkäridrinksujakin drinksubaarissa tarjoiltiin tuplamääränä. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen kun tarjoilija kertoi happy hourin vuoksi saavani kaksi juomaa yhden sijaan. Ihmetys oli moinen jo senkin vuoksi, että missä on happy hour perjantaina parhaaseen viinan myynti aikaan?

Seuraavana aamuna lähdimme kohden Nurri kissakahvilaa. Niin. Tämä on kuitenkin ainoa kuva sen reitin varrelta. Olin jo suunnitellut miten Tallinan reissulta yksi juttuni koskee pelkästään kissakahvilaa ja niitä ihania pehmoisia kisuja, mutta ei... Koska emme olleet tienneet aikaa jolloin kahvilaan ennättäisimme, emme olleet tehneet varausta. 

Se oli virhe.

Pääsimme vain kahvilan eteiseen, johon tarjoilija tuli kertomaan ettemme voi tulla sisään, sillä kahvila on koko päivän täyteen buukattu ja kissojen vuoksi sinne voidaan ottaa vain tietty määrä ihmisiä. Näin muutaman kissan ja pystyin jo melkeen tuntemaan niiden pehmeyden hyppysissäni... voi suuri suru.

Jätin siis koko mokoman kahvilan kuvaamatta ja kuvasimme toisen kissabaarin kyltin. Tuossakaan emme tosin vierailleet. Tai no, mistä minä tiedän mitä Antti teki, kun hyvin maistuneen aterian ja jälkiruokadrinksujen jälkeen nukahdin väsyneenä, mutta onnellisena pehmoiseen hotellisänkyyni.

Toisena päivänä ruokailtiin Clayhillsin Gastropubissa, jossa kävimme jo samaisella reissulla viime vuonna. Helppoa ja hyvää, hauskasti esille laitettua pubruokaa. Tunnelma, sisustus, tarjoilijat, listat, juomavalikoima... kaikki on vaan jotenkin niin "mun juttu". Sinne siis varmasti vielä uudestaankin.

Kissakahvila suruani purin shoppailemalla. Edellisenä päivänä olimme jo ostaneet Superalkon tyhjäksi, lauantaina oli vuorossa vaatteet ja muu sälä.

Voi ihanuus. Paikallisia tuotteita. Oli pakko ostaa... ihan vaan vaikka itselleni synttärilahjaksi.

Ja ne kengät, jotka jo naamakirjassa vilahtivat. En vaan voinut sille mitään. Rakastuin. Ja mikä koomisinta, kyse oli urheiluliikkeestä, johon Antin perässä laahustin kissakahvilaepisodin jälkeen pitkin naamoin... mitäs siellä muutakaan kuin kasapäin alennuksessa olevia Vanseja!?!

Sellainen jouluinen pyrähdys siis meillä viime viikonloppuna. Kissat olivat voineet paksusti sinä välin kotosalla, kiitos Satun avustuksen. Nyt meillä alkaakin jo olemaan joulu! Siitä lisää myöhemmin...

Nyt se alkaa!

Tättärää, joulukuun eka!

Ei ensi kohtaamisella hirmuisia intoja saanut kissoissa aikaseksi, mutta kun ensimmäinen luukku avattiin...pikkupussiakin yritettiin kaivaa taskusta ulos. Ensimmäisen luukun jälkeen ilmeet oli tätä luokkaa.

Kattokaa nyt tuota jätkää. Istua pönötti asennossa kiltisti, kun luuli saavansa lisää herkkuja.

Ja tästä ei edes kannata sanoa mitään... kuin se, että on tosiaan ihan mahdotonta kuvata mustaa kissaa tähän aikaan vuodesta. Saa tuosta kuvasta ainakin hyvät naurut.

Huomenna taas uusi luukku. Toivotaan myös onnea matkaan emännän veikkauksen arpaan... ehkä jouluna ollaan vähän rikkaampiakin!

Tuskin.

Piparia piparia...

Voi sitä ihanaa joulun odotusta ja niitä viikonlopun jouluisia tuoksuja... 

Omaa sitruunajuomaa tehtiin pieni kannullinen ja valmis piparitaikina haettiin kaupan valikoimasta.

Mutta kuka tuon mirrilauman tuosta pöydästä vapauttaa? Onneksi oli tarkkanäppinen Antti paikalla sekä tietysti leipomisen valvovat ylimestarit.

"Selvä, eikun uuniin!"

"Ja meille sitten heti maistiaiset!"

No sitäpä nuo tosiaan yrittivät. Kaneli on ilmeisesti se herkkumauste joka saa kissat pähkinöiksi kekseistä ylipäänsä... Pentuna Konsta yllätettiin nimensä mukaisesti Itseteossa kanelikeksipussista muutamaan otteeseen. Kreeta on yrittänyt murtautua epätoivoisesti piparirasioihin.

Leivonta on kuumaa touhua. Viilennykseen jouluista juomaa! Kotimaisista jouluoluista oma suosikkini.

Koristeet olikin sitten toinen juttu. Niitä mietiskellessä oli paikallaan alkujuomana sitruuna-gin, toimii.

Niin ja se koristelu. Ei se kissoihin oikein istunut, on yritetty - montaa kertaa, erilaisia, useina päivinä. Kissat kissoina, onneksi tehtiin kuusipipareitakin, joita on helpompi koristella.

Vaikka lumet onkin viikonlopun jälkeen kadonneet ja jäljellä on enää syksyisen märkä maa, ei anneta sen estää joulufiilistelyä!

Mukavaa viikonlopun odotusta ja pikkuisia jouluja niille, joiden kohdalle osuu. Meilläkin on jotain kivaa viikonloppuna luvassa - siitä varmasti lisää myöhemmin!

Kim Jong Konsta

Kumartakaa suurta ja mahtavaa!

Näin suuri ja mahtava katselee alamaisiaan...

...ja lämmittelee tiskikoneen päällä hanuriaan.

Suuri ja mahtava sai eilen illalla lisänimen Kim Jong Konsta. Kutsumme kotiamme Pohjois-Koreaksi, jos lähdemme esim. yön yli reissulle niin, että kissat jäävät kotiin. Sen verran turvatekijät ovat lukituksen suhteen silloin huipussaan! Konsta vaan päätti illalla, ettei enää olisi kellään ulos asiaa ja hyppiessään välioveen, sai sen jollain ihmeen keinolla lukkoon. Mielenkiintoista, sillä palvelijalla on ollut suuria haasteita lukitsemisen suhteen jopa ihan avaimen tapaisella kapistuksella. 

Ja kukapa nyt ulos haluaisi, sillä siellä näytti tänä aamuna tältä!

"KÄÄK!"

sanoi suuri ja mahtava Konsta testatessaan ulkoilua muutaman askeleen verran.

Mirrit lauteilla

Blogi seuraa ilmeisesti jonkinmoista vuosikelloa sillä taas kun ensimmäiset pakkaset olivat ajankohtaiset...

LAUTEILLE!

*toimitus pahoittelee saunan hämäriä kuvia*

Saunassa voi tehdä kaiken mitä muuallakin. Leikkiä, nukkua, painia... Oksentaa aamupalat kuten Konsta tänä aamuna todisti sekä syödä kuten Kreeta todisti syödessään Konstan kertaalleen syötyjä aamupaloja. Palvelija ei ollut ilmeisesti tarpeeksi nopea siivoamaan.

Konsta on löytynyt usein jopa kovalta lattialta nukkumasta. Ihmettelee varmaan miksei palvelu pelaa kuin Ellille viimeisenä viikkonaan. Silloin kun oli ruoat ja juomat ja pehmoiset fleecet lauteiden alla. 

"Riivatut kissat lauteilla."

Aamulla oli maassa taas hieman valkoista. Mies nukkui pikkujoulujensa jälkeen ja selailin jotain sisustuslehden joulunumeroa. Heräsi pakottava tarve lähteä ostamaan piparitaikinaa! Ei, en aio itse tehdä taikinaa, ei ne piparit nyt niin hyviä ole. Kissamuotti odottaa testaajaansa... Sitä ennen keittelen vähän sitruunajuomaa ginin kaveriksi (ohjeesta kiitos tänne: http://hannag.fi/sitruunalimsa/) - aivan mahtava sekoitus!

Ihanaista viikonloppua muillekin!

Kreetan "toipilaskertomus"

Kreetan viime torstainen aamu alkoi hieman normaalista poiketen... Nimittäin pahinta kaikista, EI SAANUT AAMURUOKAA ja piti lähteä palvelijan mukana pakkaseen. Onneksi pikkuemäntä on muutenkin menossa aina mukana joten toimistotyötkin maistui vallan mainiosti!

Töissäolon suurin haaste oli työhuoneen koon rajallisuus, avokonttori olisi ollut paljon suurempi ja jännittävämpi!

Töistä lähdettiin ILMAN LOUNASTA! Väärin, niin väärin... mutta eläinlääkärille ei olisi ollut muuten asiaa. Kreeta jäi siis steriloitavaksi ja työpäivän jälkeen saimme noutaa pikkuemännän kotiin. Operaatio oli mennyt mainiosti ja tättärää olikin jo aivan hereillä noudettaessa.

Sitten alkoi elämään tutustuminen turhapuropaidassa ja kaulurissa. Ensimmäinen ilta oli aikamoinen järkytys, nimittäin palvelijoille - Kreeta paineli kauluri kenossa tuhatta ja sataa ympäri taloa, se siitä pari viikkoa rauhassa riehumatta ajatuksesta.

Kauluri vielä testiasennossa.

Onneksi ensimmäisen illan jälkeen kotilääkitys oli sen verran vaisumpaa, että pikkuemäntä oppi ottamaan iisimmin. Kaulurilla on myös mukavan rauhoittava vaikutus. Maanantaina kissat jäivät ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen pidemmäksi aikaa keskenään ja töiden jälkeen ovella oli vastassa kaksi kissaa, mutta kauluria ei näkynyt missään. Onneksi haava on siisti eikä ole vuotanut, Kreeta on antanut sen olla myös hyvin rauhassa ja suorittaa vain normaalit aamu- ja iltapesut. Kauluria on nyt pidetty vain satunnaisesti menoa hillitsemässä, vaikka tiedä häntä onko sillä vain palvelijaan psyykkinen vaikutus...

"Pidetään ne hännät ihan siellä omalla puolella." Konstakin on lepäillyt.

Konstallekin on sopinut mainiosti Kreetan lepäilytarve...

Onko tässä jopa lievää närkästymistä havaittavissa? Kreeta on vauhdilla perimmässä Ellin emännän titteliä, varovaisesti tässä vaiheessa kutsuttakoon häntä kuitenkin pikkuemännäksi.

Eläinlääkärireissulta tarttui mukaan myös jotain Konstaa ajatellen. Jätkä on nyt tovin syönyt RC Calm-raksuja osana päivän aterioita ja eteiseen asennettiin vielä Feliwaypömpeli, josko Ellin lähdön jälkeistä levottomuutta ja etenkin yöllisiä leijonamaisia ääntelyjä ulos pyrkimisen ohella saataisiin hallintaan. Lieneekö mielikuvituksen tuotetta, mutta aivan kuin Konsta olisi ollut tänään jotenkin seesteisempi...

Näin meillä siis toivutaan kaikin puolin. Hyvältä vaikuttaa!