Oriental rebels!

Kuten otsikko kertoo, täällä asuu kaksi orienttia kapinoijaa. 

Palvelija oli lähtenyt pienelle kävelylenkille lepuuttamaan päätään ja nauttimaan kauniista syyssäästä. Kotiin palatessa metsän läpi oikoreittiä oli etuovi auki eikä lemmikin lemmikkiä näkö- tai edes kuulopiirissä! Mies sohvalla autuaan tietämättömänä, että Konsta oli avannut välioven ja ulko-oven. Alkoi pakokauhun omainen päätön juoksentelu ympäriinsä. Ennen kuin kumpaakaan kissaa oli edes kutsuttu, oli jo Kreeta talon kulmalla vastassa. Mustikki sisälle ja Konstaa huhuilemaan. Aivan kuin jostain olisi kuulunut vastaus... vai oliko se Kreeta sisällä. Jätkää ei silti näkynyt. Mitä jos se on loukannut? Mitä jos se on kiivennyt puuhun? Mitä jos... Palvelija ennättää jo syyttää itseään kaikesta siitä kamalasta mitä on voinut tapahtua, jos vaikka jätkä on lähtenyt jo kävelylenkille perään. 

Hetken päästä vaalea kissa ilmestyy varaston kulmalle ja huutelee. Juoksee komeaa ravia kohti etuovea. Konsta uhkui ylpeyttä seikkailustaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin, paitsi...

...jäbän nenään oli tarttunut seikkailussa jotain metsän roskaa.

Ei hätää, sisko pesee.

Toimituksen huomio: OLIPAS DRAMAATTINEN ALOITUS VIIKOLLE. Kuinkas muualla on viikko alkanut?

Virkistävän kissamainen viikonloppu!

Viikonloppua oli väännelty ja käännelty jo hyvän aikaa etukäteen etenkin, kun perjantainen lakko tuli ja muutti suunnitelmia useaan otteeseen. Meinasi tälläinen pitkänlinjan uraantunut "hyvissä ajoin organisoitu on valmiiksi tehty" -henkilö saada ylimääräisiä sydämen tykytyksiäkin välillä. Perjantaina kuitenkin iltamyöhään saatiin kuin saatiinkin kasvitäti (=kissojen kasvattaja) luoksemme kyläilemään. Alkuperäinen suunnitelma muuttui pariin otteeseen ja Seinäjoelle sovittu sukuloimisreissu perjantain osalta jäi valitettavasti väliin. Saatiin kuitenkin Seinäjoen sukulaiset lauantai-illaksi meille kylään joten ohjelmaa ja hauskaa riitti, kun kukuttiin yömyöhäälle asti! Ja jäipä jotain odotettavaa jatkossakin, kun kehitellään taas uusia sukukokouksia. 

Lauantaipäivänä geokätköiltiin ja retkeiltiin Vaasan saaristomaisemaa ihmetellen ja sattuipa siihen aamupäivään yksi kakkakeisarin vierailu vierashuoneen lakanoillekin... Konsta kävi jättämässä kotipesän tuoksujen sekaan muistutuksen omasta läsnäolostaan. Hurjan pelottava poika. Muita viikonlopun kuulumisia löytyy Instagramin puolelta. Käytiinpä jopa terassillakin jossa juuri kuvan julkaisun jälkeen pöytään hyppäsi ystävällinen terassikissa, joka oli selkeästi huomannut kesän olevan lopuillaan kun silittäjiä ulkona oli vain yhden pöydän verran. Onneksi se sai meiltä rutkasti niitä! Meinasi myös tunkeutua Antin paidan sisään... ehkä se olisi meille mukana mahtunut?

Illalla vieraille taloa esitellessä tuli eteen kaikenmoisia kissaesineitä ja tuli luvattua tehdä talomme kissoista juttua blogiin. Tällä kertaa tarkoittaen siis muita kuin tätä tuttua kaksikkoa. Kun Antti lähti viemään viikonloppuvierasta junalle ja samalla futismatsiin, kaikui kissojen ollessa päikkäreillä talo tyhjyyttään. Vain kakkakeisarin pyykkiralli velloi pyykkikoneessa. Eipä siis muuta kuin palvelijalla kamera käteen ja kissat kuviksi. 

Kuvat oli aika nopeaan otettu... tarkoittaako se, että meillä on liian vähän kissatyylistä tavaraa?

Pihaan noustessa kivien joukossa vastaanottamassa on kotipesän oma tuote, joka ollaan saatu kasvitätin ensimmäisellä visiitillä tuliaiseksi.

Kappas, ketäs siellä auringossa paistattelee...

Sisiliasta ostettu varoituskyltti. Pitänee paikkaansa? Jos vielä joku kertoisi mitä siinä nyt sitten ihan oikeasti sanotaan...

Eteisessä roikkuu vakiokassi, joka tarttuu reissuun kuin reissuun mukaan. Kassiin eksynyt pari kissa-aiheista rintamerkkiä... seinässä Tallinnasta viime talvena tuotu seinäkoukku.

Astutaan pari askelta eteisestä sisään ja kenkäkaappien päällä komeilee Krakovan tuliainen. Ja ei, se ei ole Konsta vaikka korvan roikkuvaa kärkeä myöten siltä näyttääkin.

Vessassa silmään saattaa osua silmää iskevä meikkipussukka. Kissanäyttelystä tarttunut mukaan...

Vierashuoneessa on niin ikään kauan kauan sitten kissänäyttelyistä ostettu kehys, jossa on Ellin kuvat. Sen takana Egyptin reissulta mukana lentänyt kissapatsas.

Työ-/kissojenhuoneessa on appivanhempien mökillä oltaessa Pihtiputaalta ostettu lueskeleva älykkökissa sekä Ideaparkista vanhan ajan putiikista ostettu kehyksiin isketty kissamainosjuliste.

Olohuoneessa kiikkutuolia pehmustaa tyyny ja seinälle on nostettu kehystetty klassikkojuliste. Kukaan tuskin enää ihmettelee miksi halusin Konstan kaveriksi juuri Kreetan?

Takan reunustalla lämmittelee Kroatian käsityötuliainen. Palasin viimeisenä aamuna Dubrovnikissa sitä ostamaan ja hyvä niin, sillä on nimittäin täydellinen paikka takan pienellä hyllyllä.

Baarihuoneen kirjahyllyssä on kissatuet, mitkäs muutkaan?

Pakastimen ovessa on tärkeitä viestejä (kuten mallipojastamme julkaistu kortti) varten pari kissa-aiheista magneettia. 

Kodinhoitohuoneessa ihan vain muistutuksena jos muuten unohtuu...

Tekstin alla ihan käytännön esimerkkinä kaksi auringonpalvojaa.

Kodinhoitohuoneessa vesihanan takana valvoo yksi kaveri.

Ja joku oli unohtanut puhelimensa keittiön pöydälle. Lienee palvelijan?

Ja tässä siis vain "yleisölle" suoraan näkyvät asiat täällä kotosalla. Sen lisäksi vaatekaapit tarjoavat paljon kissaa, samoin keittiön kipot ja kupit, matkalaukun osoitemerkit. Kaiken kruunaa servetit, niitä pitää olla ja paljon! Parhaimmat ovat kissakuvalliset - tietysti.

Tämä juttu viimeistään todistanee, että ihminen blogin takana on blogin nimen veroinen?

Se aika vuodesta!

Katsokaa nyt tuota ilmettä!

Oli pakko kipaista hakemaan puhelin käteen joten pahoittelen pimeitä puhelinlaatuisia kuvia, mutta olihan tuo katse pakko ikuistaa. Ja kukaan ei varmasti voi kuvitella mistä on kysymys...

"Ai mun ilme vai?"

- No kun Kreeta sai huomiota äsken niin mäkin tulin hakemaan.

"Joko on pian mun vuoro?"

Eli siis kyse joka syksyisestä madotuksesta. Mainitsematta on varmaan jäänyt se, että pipanalla on valehtelematta varmasti sukunsa pisin ja levein kieli! Veljeäänkin pestessä Konstan turkki on hetkessä märkänä kun Kreetan pesuri käynnistyy. Lääkkeet jaettiin kissojen painon mukaan ja ensin vuorossa oli Kreeta. Oli kyllä pirullisen näköinen irvistys pikku emännällä kun ruisku oli tyhjennetty. Musta naama oli tahmaa täynnä ja samoin palvelijan huppari. Ilmeisesti suurin osa kuitenkin tyhjeni oikeaan osoitteeseen. 

Tuon jälkeen siis Konsta odotti malttamattomana vuoroaan ja kuten aina, ruisku tyhjeni tyylillä vaikkakin massutus jälkikäteen oli jokseenkin epäluuloinen. Ei ollut jätkä enää yhtä kehräystä palvelijoiden silmiin tuijotellen.

Onneksi tähän pettymyksen tunteeseen löytyi ratkaisu!

Nams.

Hillittömän kalaisan tuoksuisia kenties liiankin kanssa mutta ei missään nimessä kissojen mielestä. Ihan selkeä suosikki nami!

Roadtrip to Tampere!

Tällä viikolla yhtäkkiä yllättäen keskellä viikkoa palvelija teki road tripin Tampereelle! Kotona kissaparat olivat miehen armoilla koko illan, kun emäntä palasi vasta illan pimentyessä. Jalasjärvellä aamukahvilta kyytiin hyppäsi seuralaisiksi "mummolan" väki ja matka oli kummasti rattoisampaa kuin yksin ajellessa (vaikkakin Koskenkorvan kohdalla oli pieni kilpa-ajo Volvon ja paikallisen Porschen kesken - possu voitti oikeutetusti).

Ensimmäisenä suunnattiin Nokialle, josta lisää myöhemmin... Sieltä mihinkäs muualle kuin Ikealle, jossa nautittiin myös perinteinen lihapullalounas! Jälkkärikahvit missäs muuallakaan kuin palvelijan pitkään haaveilemassa... Kissakahvila Purnauskiksessa!

Voi niitä uskomattoman ihania, reippaita ja upeita kahvilan asukkaita!

"En mä pelokas ole, jos siltä näytän. Mä vaanin!"

Vain pieni Viiru-kissa jäi kuvaamatta. Tai yritys oli kova, mutta leikin jälkeen Viiru parkkeerasi köllöttelemään keittiön oven eteen ja teki kuvaamisesta salaman nopeilla asennonvaihdoksillaan kovin haastavaa.

Ja ne herkut. Ne oli yhtä hyviä miltä näyttävätkin. Chaiteetä ja kinuski-puolukkajuustokakkua - juuri täydellinen yhdistelmä palvelijan makuun! Kaikkea muutakin kivaa löytyi... kaikenkaikkiaan ihanan rentouttava ja kotoisa olohuono! Niin siis jos tykkää kissoista - daah, kuka nyt ei tykkäisi? Palvelijan vanhemmatkin olivat hurmaantuneet ison Evo kissan lukuisista varpaista ja rennon letkeästä olemuksesta.

Ja mitäs asiaa sinne Tampereen suuntaan alunperin olikaan... Pitkän haaveilun jälkeen sieltä tarttui mukaan tämä upeus! Nyt kun vielä ennättäisi töiltään, suunnistukselta ja sählyltä tätä menopeliä maantielle testaamaan. Kesä, älä ole ohi vielä!

Hyvä jos se vasta alkoi... KESÄ päätetty.

Perjantaina lauma pakattiin autoon ja otettiin suunnaksi lähestulkoon mummola, mutta ei aivan. Vuorossa oli jälleen uuden mökin testaus perinteisellä mökkikauden päätös mentaliteetilla.

Perjantaina ennätettiin hieman pyöräillä (siitä lisää alla), syödä hyvin (liian hyvin), saunoa ja ulvoa kuuta. Sitten uni vei voiton. Veljen tytötkin kikattelivat vielä mökin tuvassa, kun täti-ihminen tuhisi makuukammarissa.

Aamu koitti upean aurinkoisena ja kissat ottivat tuntumaa mökkiin auringon säteistä samalla nautiskellen.

Ja se mökki... se on tässä.

No ei. Tuossa somassa pihamajassakin olisi yksi nukkunut, mutta ehkä sitten joku toinen kerta. Tällä kertaa uni maistui vanhassa tuvassa.

Ja se pyöräily. Perjantaina palvelija jätettiin mummolan pihaan, josta matka loppuun saakka taittui iskän vanhalla maantiepyörällä. Nuoruuden lenkkien jäljiltä sarvet oli vaihdettu, mutta vielä vaan pyörä kulki mainiosti. Josko kuitenkin oman kippurasarvisen version tässä vielä itse löytäisi... tarjota saa!

Lauantaina myös kalasteltiin ja veneiltiin.

Ja tässä sitä kuuluisaa esimerkkiä omilta vanhemmilta, ei näin.

Kissat ottivat vanhan ajan malliin yhdeksi suosikkipaikakseen takan päällyksen. Tällä kertaa se ei ollut edes kuuma!

Konsta tuijotteli siskoa takan päälle.

"Tulis jo alas, tuolla ulkona on vaikka mitä jännää nähtävää!"

Illalla pihaa valaisivat ulkotulet ja kynttilät, kun raketteja ammuttiin taivaalle. Kissat katselivat niitäkin samaan malliin... sen mitä nyt jaksoivat kiinnostua.

Sunnuntaina vielä aamusauna ja uinti. Kissoille tarjottiin valjastelua, mutta sillä välin kun Kreeta paineli pitkin pihoja reippaasti veljen tytön avustuksella, oli Konsta piilottelemassa sisällä.

Kiitosta vaan kaikille osapuolille hauskasta ja rentouttavasti viikonlopusta!

"Ensi vuonna taas" sanoo Kreetakin.