tiistai 6. kesäkuuta 2017

Pikku hiljaa sitä kesää kohti...

Täällä ei olla varmaan ainoina Suomen maassa odoteltu sitä kesää... Nyt se on vähän näyttänyt saapumisen merkkejä. Ensimmäiset pyykit on kuivatettu uudella pyykkinarulla ja nurtsia on ajettu.




Niin ja me ollaan tietysti ulkoiltu! Tarhan luukkuakin on voinut pitää pidempiä toveja auki ja etupihallekin ollaan päästy. Konsta koki suurta tarvetta siistiytymiseen ruiskuteltuaan merkkejään etupihan puskaan... voi huokaus.


Kreeta paistattelee mielellään auringossa ja imee sitä upeaan turkkiinsa. Mieluiten pipana märehtisi heinää, mutta siitä hommasta aina paikoin komennetaan pois. Kummallista... ja kuka se Yrjö on kun sen aina oletetaan tulevan kylään, jos ulkoilee ja syö heinää?




"Sisko hei, kuulin ihan selvästi, että iskä availee voirasiaa tai muuta suurta herkkua sisällä...!"


"Olikohan... pitäskö mennä?"


"Joo."


"Joo, kyllä. Kyllä mä luulen kans."


"Pitää siis mennä. Heippa!"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti